19
July
2006

Vakuutusyhtiössä asioilla 00:56 on Wednesday

Tein tänään elämäni ensimmäisen vahinkoilmoituksen vakuutusyhtiöön. Tähänastiset kokemukset eri vakuutusyhtiöistä pelkkänä vakuutusmaksujen maksajana ovat olleet parhaimmillaankin huonot, eikä tämänpäiväinen asiaa juurikaan parantanut.

Ilman nimiä tämä olisi tylsää, joten paljastettakoon, että vakuutusyhtiöni nimi on Pohjola. Siirryin sinne aikanaan Samposta, jossa virkailija kieltäytyi vastaamasta yksinkertaisimpiinkin kysymyksiin “maksamattomien laskujen vuoksi”. Vakuutuksia tarkistettaessa maksut olivat nimittäin nousseet ja minulta oli jäänyt 6 markkaa eli yksi euro maksamatta. (Nykyisinhän olen Sampon kanssa hyvää pataa, koska heidän mainoksessaan soi Softys. ;)

Mutta takaisin tämänpäiväiseen.

Tehtäväni oli siis ilmoittaa yritykseni omistamalle, laitevakuutuksella vakuutetulle kannettavalle tietokoneelle sattunut fataali vahinko. Koska kahdella puhelinsoitolla Pohjolan vahinkoilmoitusnumeroon en saanut muuta kuin “en tiedä”, “en ole aivan varma” ja “saattaa olla” -tyyppisiä vastauksia, enkä ymmärtänyt Pohjolan saitilta löytyneestä vahinkoilmoituslomakkeesta pöläystäkään, päätin lähteä käymään Pohjolan konttorissa. Ajatusketjuna tässä oli, että jos intternet on kauimpana henkilökohtaisesta vuorovaikutuksesta ja tuntuu vaikeimmalta, puhelinpalvelussa ollaan hiukan lähempänä ihmistä (joskin ei kovin asiantuntevaa ihmistä), asiakaspalvelun tiskillä varmasti osataan pitää minua kädestä ja kertoa vakuutusneitsyelle miten vahinkoilmoituksen jättö tapahtuu.

Pohjolan Aleksin konttorissa valo-opaste ohjasi minut suoraan toisen kerroksen yrityspalveluun. Käveltyäni portaat, edessä olikin Nooa Pankin konttori ja tulostettu lappunen, joka kehotti vakuutusasioissa siirtymään takaisin alakertaan. Olisiko tämä lappu kannattanut kenties sijoittaa portaiden alapäähän?

Alhaalla otin Nooan neuvomana ja vaihtoehtojen puuttuessa jonotusnumeron yksityisasiakkaiden palveluun. Numerot vilistivätkin reipasta tahtia 43:sta 49:ään. Tässä vaiheessa molemmat paikalla olevat virkailijat siirtyivät takahuoneeseen, ehkä kahville, ehkä palaveeraamaan jostakin haastavasta vakuutusasiasta. Kauan siinä joka tapauksessa kesti ja minulla oli tietysti numero 50.

Kun vihdoin pääsin tiskille ja esitin asiani, sain kuulla että “meillä on kuule eriytetty vakuutus- ja korvausasiat toisistaan, me hoidetaan täällä vain vakuutuksia ja pääasiassa yksityishenkilöille. On meillä yksi yritysasiakkaitakin palveleva henkilö, mutta hän on nyt lomalla.” Kysyin siinä jo hiukan hiiltyneenä, että josko rouva osaisi kertoa mihin nyt kannattaa ottaa yhteyttä kun eivät puhelimessakaan tienneet mitään. Lopputuloksena sain saman vaikean internetistä tulostetun lomakkeen, epämääräiset ja hyvin summittaiset ohjeet, sekä neuvon soittaa siihen numeroon jossa kukaan ei tunnu tietävän mitään.

Tässä välissä pidin parin tunnin hengähdys- ja viilennystauon, jonka jälkeen päätin kokeilla pannahisen puhelinnumeroa vielä kerran.

Ja avot, pääsin läpi minuutissa, puhelinpalveluhenkilö yhdisti minut suoraan korvausvirkailijalle, joka löysi tietoni koneelta asiakasnumeron perusteella, kysyi pari kysymystä ja pyysi sähköpostittamaan kopiot vahinkoarvioista ja kuiteista. Asia oli kuulemma tällä selvä ja jään odottelemaan korvauspäätöstä.

Asia siis lopulta hoitui jouhevasti. Mutta miksi tähän tarvittiin 3 puhelinsoittoa, 30 minuutin edestakainen matka konttoriin, yli 30 minuuttia odotusta ja monta uusien asioiden edessä avuttomaksi heittäytyvää vakuutusvirkailijaa?

One Response to “Vakuutusyhtiössä asioilla”

    Mentions elsewhere:

  1. DJ Orion - the diary