13
November
2005

Tekijänoikeus vuonna 2020 – osa 2 23:18 on Sunday

Lupailin lisää tekstiä parin viikon takaisesta “Tekijänoikeus vuonna 2020″ -keskustelusta Kaapelitehtaalta. Alla liian pitkä lista sekalaisia muistiin jääneitä ja kirjoitettuja palasia puhujittain. Nimilistasta voit hypätä suoraan puhujan kommenttien kohdalle.

Niklas Bruun

[Tekijänoikeus]lailla ei pitäisi säädellä tai hallita teknologiaa.

Eikä teknologian kehitystä, lisäisin.

Lainsäädäntö on vain yksi instrumentti tekijänoikeuksien hallintaan.

Bruun ei eritellyt mitä muita instrumentteja on käytössä. Laissa säätämättömät lisenssikäytännöt? Creative Commons? DRM?

Painotus siirtyy yksinoikeuksista korvausoikeuksiin.

Bruun siis ennustaa, että lisenssien painotus siirtyy oikeudenomistajan antamasta käyttöoikeudesta korvausvelvollisuuteen. Tällöin teoksia saa käyttää oikeudenomistajalta kysymättä, kunhan käytöstä maksetaan yleisesti sovittu korvaus.

Suojataanko tekijänoikeuslainsäädännöllä investointeja vai tekijyyttä, eli luovaa panosta?

Tämä on erittäin olennainen kysymys: esimerkiksi äänitten rahoittaneella, eli äänitteeseen sijoittaneella yhtiöllä (tuottajalla) on tekijänoikeuksia äänitteeseen, siinä missä “tekijällä” kuten säveltäjällä tai soittajalla. Väitän, ettei “investoijien” panosta Suomen uuteen tekijänoikeuslakiin voi vähätellä. Mitenhän asiat ovat 2020?

Musiikkiteollisuus kamppailee eloonjäämishengessä.

Mielestäni on typerää ajatella, että jollakin alalla liiketoiminnan ympäristö ei muutu. Ja kun ympäristö muuttuu, pitää liiketoiminnan muuttua mukana. Musiikkiteollisuus kuitenkin näyttää yrittävän ratkaista asian säilyttämällä vanha ympäristö, vaikka lain voimalla.

Ottaisivat oppia Microsoftista, joka suuruudestaan huolimatta on valmis muuttamaan suuntaa tarpeen vaatiessa.

Pakkolisenssi koskee tällä hetkellä vain esityksiä ja tallentamista.

Mitä muuta sen tulisi koskea?

Lauri Kaira

Lauri Kaira jatkoi tekijänoikeusjärjestöjen lehdistä tuttua “suu vaahdossa” linjaansa. Ei puheen sisällöllä niin väliä, kunhan kuulostaa vaikuttavalta.

Kotimainen luovuus tarvitsee suojakseen tekijänoikeuslakia.

Noh… niin.

[Nytkin] ideaa saa käyttää, saa siteerata.

Tämän voinee ymmärtää kommentiksi vahvan tekijänoikeuslain puolesta, mahdollisesti jopa Creative Commons -tyyppisiä järjestelmiä vastaan.

Ainakin musiikissa “idean” käsite on veteen piirretty viiva, ja toisaalta eritoten musiikki on luovuuden muoto jossa uudet teokset rakentuvat vanhojen ideoiden varaan. Mitä vahvemmaksi tekijänoikeus tehdään, sitä vähemmän löytyy ihmisiä, jotka lähtevät kokeilemaan onneaan “siteeraamalla” olemassaolevaa kappaletta. Lisätään tähän tekijänoikeusrikkomuksista monen mielestä kohtuuttomat rangaistukset ja kokeilijoiden määrä karsiutuu entisestään.

Tarvitsemme samat oikeudet uuden tekniikan aikana kuin aiempien tekniikoiden aikana.

Kaira todennäköisesti puhuu tekijöiden oikeuksista, ei niinkään kuluttajien oikeuksista. Ehkä pitäisi myös miettiä, ovatko aikaisemmat oikeudet uudessa tilanteessa oikeudenhaltijoiden etu?

Ville Oksanen

Oksasella on mielestäni usein heikosti perusteltuja ja Kairan tavoin fanaattiseksi yltyviä väitteitä. Puhetyylistä paistaa “siis nythän on näin” -asenne ja kun Oksanen haluaa sanoa, ettei jotakin voi ennustaa, suusta tulee monimutkaisia viitteitä kaaosteoriaan. Insinöörit tällä ehkä saa puolelleen, mutta itse koen argumentit ärsyttävinä. Ehkä ärsyynnyn helposti. Oksasta kohtaan osoittamastani asenteellisuudesta huolimatta kirjoitin yhden kiinnostavan idean ylös:

Jos käytät DRM:ää, et kuulu tekijänoikeuden piiriin.

Radikaali ehdotus, jonka vaikutuksia seuraavan 15 vuoden aikana olisi varmasti mielenkiintoista pohtia.

Ilkka Tuomi

Ilkka Tuomen ennusteet saivatkin jo oman sivunsa.

Laki määrittelee tulevaisuutta?

Kuten Bruun, myös Tuomi pohti lain vaikutuksia kehitykseen. Bruun sanoi musiikkiteollisuuden kamppailevan eloonjäämishengessä, kun Tuomi taas mietti onko järkevää, että:

Lain valmisteluun kutsutaan mukaan olemassaolevia oikeuksien haltijoita, laki ikäänkuin fossiloidaan.

Toisaalta Tuomi visioi myös tilannetta, jossa tekniikka voi ajaa tekijänoikeuslain yli.

Tuomi puhui myös perinteisestä luovan työn tekijästä romanttisena sankarina, joka kammiossaan luo teoksiaan. Vuonna 2020 tarvitaan innovaatiota ja luovien tekijöiden yhteistyötä.

Jukka-Pekka Timonen

J-P Timosen puheessa oli samaa näyttämisen halua kuin Kairalla. Minusta se on luotaantyöntävää, ensinnä tulee mieleen lipevä ovelta ovelle kauppias, jonka imurissa on kaikki kohdallaan. Rehellisyyden nimissä mieleen jäivät seuraavat palat:

Kun vesiputket keksittiin, jaksettiin innostua putkista, mutta ajan myötä keskityttiin taas oleelliseen, eli veteen. Musiikki on nyt samassa tilanteessa, keskitytään putkiin, mutta kyllä kohta taas muistetaan musiikki.

En ole vertauksen osuvuudesta täysin vakuuttunut, mutta mieleen se jäi. Mikä on sinänsä piste puhujalle.

Laitteita voi käyttää väärin, mutta pitääkö lainvastainen käyttö sallia?

Tämä on mielestäni tärkeä kysymys. Kun “laite” on ohjelmisto, kielletäänkö ohjelmiston käyttö vai ohjelmisto, eli ohjelmiston valmistaminen?

Oikeaoppisen puhujan tavoin Timonen sisällytti risuihin myös ruusuja, kertoen, että taiteilijoiden tulisi olla tyytyväisiä kuluttajien teoshimosta. Siis himosta kuunnella ja katsella taiteilijoiden teoksia, vaikkakin laittomasti ilmaiseksi.

Jukka Liedes

Liedes kommentoi väliin ja painotti luovan työn arvoa luonnehtimalla luovan työn tulosten olevan puhtainta mahdollista lisäarvoa.


Voiko talteen ottamieni kommenttien määrästä päätellä kuka puhui eniten asiaa? Ehkä. :)

Comments are closed.